Taajama- ja maisemametsien hoito-TOP kevät 2015 part.2

26.4.2015

Roki meni innokkaana tutkimaan laavua

Tänään oli se päivä, kun ajelin Rokin kanssa Saaramaalle Kouvolaan Ainon seuraksi retkeilemään ja auttamaan työmaan valmiiksi saamisessa. Päivä oli harmaa ja vettä satoi aamusta pitäen. Ajomatka sujui hyvin ja rauhallisissa merkeissä. Perille päätyämme meitä odotti laavu, jonka katossa olevasta "piipusta" tuprusi savua, ja pian tulikin jo Aino koiransa Iitan kanssa meitä vastaan. Tälle päivälle ei varattu muuta kuin retkeilystä nauttimista ja paikkoihin tutustumista, koska kellokin oli saavuttuani jo niin paljon. Vaikka ilma olikin kolea ja harmaa, niin koirat nauttivat, kun saivat touhuta luonnossa. Illan tullen loimutimme lohta nuotiolla Ainon tekemällä loimutuslaudalla, ja syötyämme kömmimme makuupusseihin juttelemaan ja katselemaan yöksi jätetyn suuren nuotion liekkejä, jotka sinkoilivat kipiniöitä korkeuksiin. Kuuntelimme makuupusseissamme tulen rätinää, johon jossain vaiheessa yhtyi sateen tasainen ropina laavun peltikattoa vasten. Jossain vaiheessa nukahdimme koirat vierellämme, tulen jäädessä vahtimaan untamme luonnon keskellä.

Lohen loimutusta, Aikkuli, puhelin & kenkä

Leiriportti, olimmehan partioalueella

Kuvassa alhaalla oikealla parkkipaikan toisella puolen näkyy työmaatamme

27.4.2015

Aamu valkeni ja yöksi jättämämme nuotio oli hiipunut jättäen jälkeensä vain pienen tuhkakasan. Makuupussista kömpiminen koleaan aamuun tuntui yllättävän virkistävältä. Siinä me aloimme nuotiolla tehdä aamupalaa, kun koirat jolkottelivat pihalla. Aamupalan jälkeen telkesimme koirat laavuun ja lähdimme työvarustukseen pukeutuneina, sahat valjaissa keikkuen työmaata kohden. Työmaan laidalla sovimme, että minä lähtisin ison metsän rajasta, toisesta päästä etenemään, ja Aino jatkaisi siitä mihin jäikin. Syömään sovimme lähtevämme puolen päivän aikoihin. Työnkuvana oli siis ottaa lehtipuu kokonaan pois ja jättää kuusia kolmen metrin välein pystyyn, lähinnnä varjostamaan alueelle tulevaisuudessa istutettavia jaloja lehtipuita. Työmaa oli enimmäkseen tiheää, mutta paikka paikoin tienvarressa oli hieman väljempiä kohtia. Hirviä alueella vieraili paljon, koivut ja pihlajat olivat enimmäkseen syötyjä. Myöskin jälkiä ja jätöksiä löytyi runsain määrin. Ensimmäinen päivä sujui hyvin ja teimme yhteistuumin pitkän päivän. Pyrimme siihen, että työmaa valmistuisi yhdessä tai kahdessa päivässä.

Sauna, josta ei tunnelmaa puuttunut

Työmaalta laavulle palattuamme päätimme lähteä lämmittämään rannassa olevaa telttasaunaa ja nappasimme eväät ja saunakamppeet mukaamme. Koirat juoksivat ja häärivät innoissaan ympärillämme meidän kulkiessa rantaa ja saunaa kohti. Itse en ollut koskaan aiemmin käynyt telttasaunassa, joten kokemuksena se oli erittäin positiivinen. Löylyt olivat hyvät ja sellaisessa saunassa oli kyllä ihan omanlaistaan tunnelmaa. Jopa järvessä tuli käytyä pulahtamassa. Saunan jälkeen palasimme laavulle ja kyhäsimme kunnon nuotion. Söimme vielä iltapalaa, paistoimme muun muassa suklaakakun, joka näytti aivan joltain muulta kuin suklaakakulta, mutta maku oli sentään kohillaan. Sitten saikin taas ryömiä makuupussiin, eikä mennyt kauaakaan kun uni otti veronsa työntäyteisestä päivästä.
 

28.4.2015

Aamuyöstä heräsin siihen, kun sade rummutti tasaisesti laavun kattoon. Silloin harmittelin lähinnä, että töissä tulisi kastumaan lähes samantien. Jossain vaiheessa nukahdin kuitenkin uudestaan ja heräsin seuraavan kerran vasta, kun oli jo virallisesti aamu ja aika nousta ylös. Töihin lähdimme hieman myöhemmin kuin edeltävänä päivänä ja työmaan laidalla katselimme hämmästyneinä kuinka vähän meillä oli enää jäljellä. Oli päivänselvä asia, että työmaa valmistuisi tänään. Jälleen sovimme kuitenkin, että puolen päivän aikaan menisimme syömään. Yhteistuumin lähdimme taas jatkamaan siitä, mihin olimme eilen jääneet. Jossain vaiheessa päivää alkoi aurinkokin paistamaan ja harmaat, synkeät pilvet lipuivat pois. Tiesin työmaalla olevan näsiää ja löysin sitä itsekin sieltä raivatessani. Raivasin sen ympärille tilaa, jotta se saisi valoa ja katselin sitä hetken. Siinä oli vielä kaunis vaaleanpunainen kukinto, vaikka sen kukkimisaika alkoi jo olla ohitse. Kauneudestaan huolimatta näsiä on myrkyllinen, joten en sen lähemmin sitä alkanut ihastelemaan. Iltapäivän puolessa välissä työmaa tuli valmiiksi ja loppuiltapäivän nautimme kauniista säästä, sekä tutkimme hieman ympäristöä ennenkuin lähdimme purkamaan saunaa, siivoilemaan ja pakkaamaan. Illan tullen jakaannuimme eri suuntiin ja niin jäi Saaramaan partioalue taakse.

Satumetsän oja

Leiriportti jäi katsomaan peräämme, kun hyvästelimme Saaramaan ja lähdimme takaisin Evoa kohti

Taajama- ja maisemametsien hoito-TOP kevät 2015

10.4.2015

Ensimmäinen päivä, kun ajelin työmaalle katselemaan, että mitä saisi aikaiseksi. Työmaa on siis tienvarsipätkä, jossa poistettavana on lehtipuita, enimmäkseen koivua, raitaa ja leppää. Kuusia kasvatetaan pääasiassaan koko kuviolla, mutta koivua jätetään sinne tänne aukkopaikan tullen. Isännän toiveesta koivua saa kuitenkin ottaa rohkeasti pois. Koska työmaan olisi tarkoitus valmistua 17. päivään mennessä, iski allekirjoittaneelle pienoinen hätä siitä, että kerkiääkö sittenkään, vaikka oli niin luvannut. Terotin sahan terän, tankkasin sen ja kantelin kammppeita palstani reunalle. Katselin, että mistä aloitan ja ja aloin nykiä sahaa käyntiin. "Hörr" se sanoi, jolloin otin ryypyn pois ja aloin puolikaasulla nykimään sahaa käyntiin. Ja minähän muuten nyin. Nyin, nyin, nyin ja nyin. Nyin, kun saha oli maassa, ja nyin kun saha oli kädessä, mutta se vaan oli päättänyt, että nyt riitti. Eipähän siinä auttanut, kun hakea työkalupussi ja alkaa tutkimaan, että mikähän mahtaa olla homman nimi. Putsasin ilmanputsarin, ja tutkiskelin tulppaa. Soittelin koulullepäin neuvoa kyselläkseni, ja sieltä neuvottiin miten voisin tulppaa testailla. Hieman kysymysmerkkinä kuitenkin tulppaa ihmettelin, jopa googletin ohjeita, kunnes paikalle saapui vanha isäntä traktorilla tuomaan bensaa ja öljyä sekä tarkastelemaan tilannetta. Siinpä sitten yhdssä tutkailimme ja yritimme käynnistää sahaa tuoksetta. Sovittiin sitten, että lainaan heidän sahaansa pariksi päiväksi, joten lähdettiin siitä vielä sahanhakureissuun. Pienellä 200:sella sitten aloitin urakkani. Päivä jäi lyhyeksi, mutta jotain tuli kuitenkin räpellettyä. Huomisesta tulee parempi päivä.

11.4.2015

Tänään työmaalle päästessä oli heti paljon virkeämpi ja iloisempi mieli! Testasin huvikseni omaa sahaani, joka ei lähtenyt käyntiin. Eipä tuo paljoa omaa mieltä lannistanut, olihan sentään toinen saha lainassa. Sitä sitten aloin nykimään käyntiin, ja parin ensimmäisen nykäisyn jälkeen kävi jotain, mitä en ollut odottanut. Käynnistysnaru katkesi ja hölmönä tuijotin käteeni jäänyttä muoviosaa, josta roikkui pieni pätkä haurastunutta narua. Mielialani ei tästäkään pienestä vastoinkäymisestä laskenut, lähinnä huvitti miten hankalaksi asiat pystyivät menemäänkään. Jälleen soittelin koululle ja minulle luvattiin apua seuraavalle viikolle, sekä toinen saha huomiselle, Sitten soittelinkin jo isännälle, joka luipasi toisen sahansa minulle päiväksi lainaan, ja puhelun jälkeen lähdin uudelleen sahanhakureisulle. Takaisin päästyäni aloitin työt hyvillä mielin.

13.4.2015

Tänään työpäivä oli puolikas, mutta onneksi minulla oli kaveri mukana, jonka kanssa sahailimme palstalla, Keli oli hyvä, ja oli mukava tehdä töitä, kun tiesi, että kaveri on lähellä. Myös palstan raivaaja, entinen oppilas koulustamme, kävi meille juttelemassa ja antoi vielä vinkkejä työhön. Seuraavastakin päivästä oli tulossa hyvä, koska kaverin lisäksi myös opettajamme oli luvannut tulla auttamaan palstalle. Sitä odotinkin innolla, koska kyseinen opettaja oli kerran aiemminkin ollut yhtenä päivänä minun ja toisen hyvän ystäväni yhteisellä työmaalla.

14.4.2015

Aamu alkoi pilvisenä ja taivaalta puski vuoroin räntää, vuoroin vettä. Työmatkalla jouduimme vielä kiertämään pidemmän kautta, koska allekirjoittanut ei mahtunut tienkunnossapitokoneiden ohitse lyhyemmällä reitillä. Pääsimme kuitenkin työmaalle, jossa opettaja jo odottelikin. Siinä sitten katselimme työmaata ja keskustelimme, mitä siellä tehtäisiin. Jakaannuimme kukin omille paikoillemme ja aloitimme hommat, ja työmaa eteni hurjasti! Päivä oli kaiken kaikkiaan todella mukava kelistä huolimatta, ja oli mukava, kun oli porukkaa auttamassa. Päivän jälkeen palasi usko taas itseenkin, ja tuli varma olo siitä, että valmista tulisi.

15.4.2015

Tänään touhuilin taas itsestäni ja sahailin alkupätkän loppuun kokonaan, ja puolen välinkin melko hyvään malliin. Vähän oli jännä olla taas itsestään, mutta kuitenkin tuli tehtyä töitä ja sai työmaata vietyä eteenpäin.

16.4.2015

Aamulla piipahti isäntäkin katsomassa, että mitä kuuluu ja miltä näyttää. Työmaan valmistumisellakaan ei ollut enää niin kiire, vaan omaan tahtiin sai tehdä niin kauan, kun puita riittäisi. Isännän käynnin jälkeen kokeilin ensimmäistä kertaa itsenäisesti kaatotunkin käyttämistä, joka oli yllätävän hauskaa puuhaa, Yhden ison, tiellpäin kallellaan olevan koivun kanssa, sain hieman tapella, mutta sekin kaatui sinne minne pitikin. Päivän jälkeen ei kaadettavia puita ollut enää paljoakaan.

20.4.2015

Viimeistä viedään ja fiilis on lähestulkoon mahtava. Tänään kaatelin jälleen tunkin kanssa yhden tukevamman raidan, sekä pienmpiä koivuja. Kuitenkin iltapäivästä loppuivat mehut, ja oikeastaan aikakin, niin huomiselle jäi vielä yksi iso, mutkainen ja kenallaan oleva koivu kaadettavaksi, ja mahdollisesti pari pientä puuta. Sitä koivua olen pantannut ja pantannut, kun minusta on tuntunut, että en yksin uskalla sitä kaataa, mutta huomenna se on varmaan pakko kaataa. Sittempähän nähdään, miten käy.

21.4.2015

Tänään oli viimeinkin viimeinen päivä, ja työmaa tuli valmiiksi. Se koivukin kaatui ja vieläpä sinne minne halusinkin sen kaatuvan. Tosin, raskasahan se oli kammeta alas ja välillä vuoroin roikuin kahvassa, vuoroin työnsin sitä ottaen tukea takana olevasta puusta. Valmista kuitenkin tuli, eikä päiväkään ollut täysimittainen. Hieman kuitenkin harmittaa, että ennen-kuvat jäivät taas ottamatta.. Kuvat ovat siis kaikki jälkeen- ynnä muita työmaalta ja sen ympäristöstä napsittuja kuvia.                                                                                                                                                                                                                                                            

 

Jollei ohjeena olisi ollut, että raidat pois, niin olisin varmaan tuon yhden tuohon maisemapuuksi jättänyt

Tällainen maisemasta tuli ilman raitaa (Huom. kuvakulma hieman eri ja maisemasta poistettu myös pienempi leppä työohjeen mukaisesti)

 

Työmaata vastapäätä oli vanha kuusi jäänyt konkeoon lahoamaan, ja vaikkei itse kuva mitenkään erityisen kaunis ole, niin ajattelin sen tänne kuitenkin lisätä, koska tuo kuusi herätti itsessä kaikenlaisia ajatuksia.. :)

 

Toisen vuoden kuulumisia Evolle :)

Teksti kirjoitettu lokakuussa 2014..

Taas on kerennyt vierähtää jo hyvä tovi, ennen kuin tänne taas kirjottelen. Tarkoitus oli kirjoittaa jo elokuussa, mutta se sitten otti ja jäi, syysta tai toisesta. Noh anyway, kesä meni hyvin ja hellettä piisasi! Neljä kuukautta vanerin valmistusta takana, ja tämä tyttö palasi taas Evolle opiskelemaan.

Syyskuun alussa kouluun palatessani pääsin suoraan Saaristomerelle Öron saarelle, ja hitsit että oli mahtava reissu! Kelit oli mitä parhaimmat, työt oli mukavia eikä tuo seurakaan yhtään hullumpaa ollut :) Siellä me teimme luonnonhoito- ja maisemointitöitä, ja päälimmäisenä töistä on jäänyt mieleen risujen kerääminen ja pinoaminen heittokasoiksi tai polttokasoiksi.Tokihan siellä tuli myös raivaussahaa, moottorisahaa ja niittokonetta käytettyä, mutta oli siellä sitä siivouspuoltakin. Reissu oli kuitenkin tosissaan mahtava, ja olisi enemmän kuin mukavaa päästä sinne vielä uudestaan. 

Sieltä palauduttuamme pääsin koulussa harjoittelemaan pöllimönkkärillä ajoa ja kuormaamista ja kuorman purkamista. Kuormaaminen ja kuorman purkaminen oli osittain tuttua jo ensimmäiseltä vuodelta, mutta nyt sitä tuli mukavasti palauteltua mieleen. Kärryn kanssa peruuttaminen olikin jo sellainen mukavuus, että jätin sen harjoittelun suosiolla pidempihermoisille. Tokihan sitä itsekin kokeilin, erinäisin menestyksin. 

Pari viikkoa reissumme jälkeen, meillä oli traktoreiden huoltoviikko, ja se jos mikä vasta mukavaa olikin! Olin viikon alussa aivan varma siitä, että hommasta ei tule hyvää, vaan täysi katastrofi. Mutta kuinkas kävikään? Nehän ovat kaikki "ihmisten rakentamia koneita" kuten muuan koulutusohjelmapäällikkö sanoi, joten eivät ne siis täysin rakettitiedettä olleet. Siitä viikosta tykkäsin aivan erityisen paljon, ja olisi mukavaa päästä vielä uudestaan niitä korjailemaan. Tosin en usko, että minun mekaanikon taitoni vielä kovinkaan mairittelevat ovat, mutta kyllä kai sitä koneista vähemmän tietäväkin tajuaa, mitä pitää tehdä kun nenän eteen lyödään kirja, jossa on kaikki yksinkertaistettua? En silti lähtisi vielä itestäni pelkän kirjan voimin kenenkään traktoreita huoltamaan, etenkään jossei ole vakuutukset voimassa. Joka tapauksessa silloin tuli opittua kaikkea uutta ja tärkeää tuosta huoltopuolesta, ja kuten sanottu, vastaavanlainen viikko olisi mukava uudestaan käydä.

Tämän jälkeen pääsimme syksyn tärekeimpään aiheeseen, eli raivaamiseen. Tämä syksy koostuu jouluun asti lähinnä taimikonhoidosta ja luonnonhoidosta, joten koulussa harjoittelimme muutaman viikon ennen virallisen työssäoppimisjakson alkamista. Ensimmäisenä palasimme tekemään loppuun viimevuotisen taimikonhoito-projektimme, ja ensimmäisen päivän jälkeen oli helppo todeta: Yep, en todellakaan opetellut viime vuonna tätä lajia. Eli ei siis järin hyvin mennyt. Siitä sain myöskin kuulla muutaman sankarin taholta, mikä ei ainakaan parantanut mielialaani saatika motivaatiotani harjoitteluun. Lähestulkoon hyväksyin asian, että olen täysin paska siinä ja teen kaiken yksinkertaisesti väärin. Tässäkin asiassa minut pelasti muuan ihana naisihminen, joka kämppiksenä ja siskonakin jo tunnetaan, joka vietti yhden päivän minun kanssani opettelemassa ja neuvomassa sahan käytössä ja tekniikoissa. Myös teränhuollon opin viimeinkin edes jotenkuten. En vieläkään ole mikään mestari raivaamisessa, mutta huomattavasti paremmin se jo sujuu kuin aiemmin. Lisäksi se on todella mukavaa ajanvietettä. Kaatosuunnat pitäisi vielä oppia kunnolla, koska mikään ei ole niin ärsyttävää kuin sahan kanssa rämpiminen kaadettujen puiden ylitse. Lisäksi se vauhdittaisi hommaa rutkasti, jos olisi ne suunnat hallussa.

Nyt siis olemme työssäoppimisjaksolla, ja itse teen neljänä päivänä viikossa lähinnä perkausta koulun lähettyvillä, ja viikonloppuisin kotopuolessa muuta raivuuta. Syy miksi jäin koululle pääasiassa, on se, että opiskeluhaluisena ihmisenä palasin iltalukioon suorittamaan kesken jäänyttä lukiotaipalettani tavotteena yo-lakki -ja todistus. Tätä asiaa pyörittelin jo viime vuonna mielessäni, mutta totesin, että ennen ajokortin ja auton hankkimista minulla ei ole mitään mahdollista lukiota jatkaa. Nyt siis käyn sitä iltaisin, ja olen vielä ollut päätökseeni täysin tyytyväinen. Tähtäimessä on ylioppilastodistus ja ylioppilaslakki samaan aikaan kuin metsuri-metsäpalveluiden tuottaja-paperit Evolta. Koulu kerrallaan, vai miten se meni? ;)

   

Ajatuksia ja tuntemuksia ensimmäisestä vuodesta

Noniin, voisipa tänne pitkästä aikaa taas kirjotella jotain :) Johan tuosta edelliskerrasta onkin kulunut jo reippaasti yli puoli vuotta ! No, mutta mennäänpä itse asiaan :)

Ensimmäinen vuosi Evolla on nyt kunnialla suoritettu ! Tosin, johan tästä neljä viikkoa tulee, kun koulusta virallisesti lähdin, mutta onhan siellä päin tullut reissattua tuon autokoulun takia. Kuitenkin nyt olen siis työssäoppimisjaksolla ollut nelisen viikkoa ja vielä jatkan kolme viikkoa.

Kommentteja ja ajatuksia ensimmäisestä vuodestani Evolla on paljon. Kun lähden miettimiään itseäni taaksepäin syksyä pitkin, huomaan joitain muutoksia itsessäni tapahtuneen. Jollain tapaa olen kokenut jonkinasteista henkistä kasvua ja huomaan muuttuneeni ihmisenä. Huonompaan vai parempaan, siitä saa jokainen tehdä omat tulkintansa.

Kun hakkuujakso alkoi joulun jälkeen, ajattelin ensin, että ei tule mitään. Tai, jos tulee, niin se on sitten saha jalassa tai muuta vastaavaa. Syksyinen raivausjakso pyöri yhä jossain mieleni perukoilla, kuten myös se fakta, etten koko jakson aikana oppinut huoltamaan raivaussahan terää oikein. Eikä tuo työskentely raivaussahan kanssa muutenkaan meinannut luonnistua. Siitä saan syyttää vain itseäni, mutta onneksi pääsen harjoittelemaan raivaussahan käyttöä vielä kesän aikana, ennen kuin syksyllä palaamme kouluun.

Hakkuujakson aloitus oli kuitenkin jännittävää. Moottorisaha on aivan erilainen kuin raivaussaha ja sen kanssa työskentely oli aluksi todella jännää, koska alussa varoin suurinpiirtein jokaista liikettä sen kanssa. Alku oli muutenkin hieman hankalaa, koska en saanut ensimmäisillä kerroilla itse vedettyä edes sahaa käyntiin. Ensimmäiset kerrat moottorisahan kanssa olivat jännittäviä, mutta mukavia. Parissa viikossa alkoi tuo sahan käynnistäminen jo luonnistua ja sitten alkoi se todellinen harjoittelu, jotai jatkui aina pääsiäiselle asti.
Välillä meni huonommin ja välillä paremmin. Päivän jälkeen olin joko tyytyväinen omaan suoritukseeni ja myhäilin itsekseni, tai sitten mökötin itselleni pääni sisässä ja valitin, että olisihan sitä parempaankin pystynyt.

Yksi asia pysyi kuitenkin samana joka ainoan hakkuupäivän jälkeen: nälkä oli aivan jäätävä.
Mutta tähänkin löytyi ratkaisu koulumme ihanasta keittiöstä ja sen vielä ihanammasta henkilökunnasta.

Hakkuujakson aikana mukanamme metsässä kiersi ammattimetsuri, joka kävi aina opettajien lisäksi kaikkien luona neuvomassa ja katsomassa, miten homma sujuu. Siitä oli suuri apu ja hyöty, kun hän kiersi aina katselemassa ja ohjeistamassa, ja seurasi sitten miten homma toimii. Apua sai myös aina sahan huollossa ja käytännön vinkkejä muun muassa varustuksen suhteen.

Talvi ja kevät kuluivat ennätysvauhdilla ja pian olikin jo kauan jännitettyjen näyttöjen aika. En niinkään jännittänyt suunnittelupuolta, vaan sitä hakkuutekniikan näyttämistä. En käsitä, mikä siinä on aina alussa niin vaikeaa, kun opettaja seisoo vieressä ja katsoo työskentelyäsi. Se vain jännittää jotenkin todella paljon. Näytöt menivät kuitenkin loppupeleissä hyvin ja sain olla tyytyväinen itseeni. Pystyin mielessäni arvioimaan itseäni, kuinka olin muuttunut syksystä. Ääneen ei sitten ollutkaan niin helppo arvioida itseään.

Joka tapauksessa näyttöjen jälkeen tajusin erään pienen seikan; aikani Evolla tämän vuoden osalta alkoi olla ohitse ja se teki minut surulliseksi. Neljä kuukautta tulisi taukoa Evoon sekä siellä olemiseen ja opiskeluun, enkä tiedä tekikö se minut surulliseksi vai se, että jotkut ihmisistä, keihin olin tutustunut ja keistä olin oppinut välittämään, eivät välttämättä siellä jatkaisi. Heidän opiskelujensa loppuminen siellä olisi käytännössä yhden aikakauden loppuminen elämässäni. Mutta niinhän se menee, että aikaansa kutakin. Halusin sitten hyväksyä sen tai en.

Pääsiäinen tuli, ja minä pakkasin kamppeeni ja katselin Evoa enää vain taustapeilistä. Kunnes tulin pääsiäisen jälkeen autokoulun takia aina päiväksi tai pariksi muutaman viikon ajan. Nyt ei ole sitten enää Evolle asti asiaa, vaan Hämeenlinnaan suuntautuvat viimeiset visiittini kesän aikana.

Yksi parhaista asioista, minkä opin nyt ensimmäisen vuoden aikana, on se, että koneet eivät sittenkään ole avaruustiedettä. Olen itseasiassa alkanut kiinnostua koneista ja koneiden kanssa toimimisesta. Moottorisahan huolto on esimerkiksi mieluisaa puuhaa, etenkin silloin kun sen saa tehdä ilman suurta yleisöä. Moottorisahaa on kiva tutkia ja putsailla, ja haluaisin mielelläni oppia tarkemmin sen huoltoa. Suuremmatkin koneet herättävät kiinnostusta, mutta kaikista eniten kiinnostaa koulumme sahalla olevat sahat. Sahaviikot olivat suurta plussaa ja vaikka paljon on vielä opittavaa, silti kiinnostus sahalla työskentelyyn syttyi. Myös traktorit ja autot ovat alkaneet kiinnostaa enemmän. Kai se johtuu siitä, kun niihin on päässyt tutustumaan tarkemmin. Autoihin hieman traktoreita enemmän, lähinnä autokoulun takia, mutta traktoreihinkin päästään luultavasti syventymään ensi vuonna tarkemmin. Tämän hetkinen työssäoppimispaikkanikin on osaltaan saanut minut kiinnostumaan enemmän koneista ja puun jatkojalostuksesta, mutta siitä kirjoittelen lähinnä toppipäiväkirjassani.

Ensimmäinen vuosi Evolla muutti kieltämättä elämäni melkein kokonaan. Se muutti minua ja suhtautumistani asioihin ja elämään, ja se opetti laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Siinä missä opin toimimaan ja elämään opintojeni, ja siihen liittyvien erilaisten uusien laitteiden ja välineiden kanssa, en niinkään oppinut toimimaan ihmissuhdeasioissa oikein. Tai edes puoliksi oikein. Enkä edes tiedä, miten niiden kanssa tulisi toimia, koska aina mennään metsään. Tai minä menen metsään ja se toinen ihminen jää hölmönä seisomaan metsän laitaan ja ihmettelemään, miten näin kävi, ja miksi minä hävisin.

Tämä vuosi oli siis yhtä tunteiden vuoristorataa: kyyneleitä, naurua, itkua, onnea, vihaa ja rakkautta. niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Enkä ikinä, koskaan ikinä, olisi kuvitellut puhuvani näin KOULUSTA! Totuus vain taitaa olla se, että minulle se on enemmän kuin koulu. Se on toinen koti, jossa vaan päivisin opiskellaan ja opitaan uutta, ja vapaa-ajalla tehdään kaikkea mahdollisesta, koska mahdollisuudet ovat lähestulkoon rajattomat.

Odotan jo nyt innolla tulevia melontareissujamme Rautjärvillä kämppikseni kanssa. Siinä on meinaan sellainen nainen, ettei toista olekaan ! Tämän vuoden aikana olen löytänyt niin korvaamattoman ystävän, että on kuin uuden siskon olisi saanut. Monesti ollaan siitä puhuttu, että se on kohtalo, joka meidät on samalle luokalle ajanut. Kummallakin on ollut mielessä myös muuan erälukio tuolla pohjoisessa Suomessa, mutta kumpikin päätyi Evolle, eikä kadu pätkääkään. Ei sitä voi olla muuta kuin onnellinen, niin ihanasta ja mahtavasta ystävästä, jonka kanssa on saanut jo jakaa niin monia hetkiä ja kokemuksia. Seuraavia odotellessa!

Tämän ensimmäinen vuosi oli kaikkine ylä- ja alamäkineen korvaamaton. En vaihtaisi sitä mihinkään. Jotain olisin voinut jättää tekemättä tai jotain tehdä paremmin, mutta yhtään uutta tuttavuutta ja ystävää tai kaveria en pois vaihtaisi. Uskoisin kyllä palaavani syksyllä mielelläni kouluun taas, mutta ei tämä kesäkään välissä minua haittaa. Kaksi vuotta on jäljellä tätä matkaa, ennen seuraavaa välietappia, ja uutta matkaa !

Mutta kuten olen tottunut ajattelemaan; mennään koulu kerrallaan, sinne AMKiin on vielä matkaa jäljellä, ja sen saavuttamiseksi pitää tehdä töitä ;)

Ei se määränpää, vaan se matka

Hämeenlinnaa & jokamiehenoikeuksia

Elikkäs tänään lähdimme jo aamutuimaan kahden koulun minibussin voimin Hämeenlinnaan tarkoituksenamme mennä kuuntelemaan luentoa jokamiehenoikeuksista. Matka Hämeenlinnaan kului nopeasti ja pian jo seisoskelimmekin tuulisessa säässä parkkiksella odottelemassa jatko-ohjeita. Luento pidettiin auditoriossa, jonne tuli meidän lisäksemme yllättävän paljon porukkaa.

Kymmeneltä alkoi itse luento ja heti ensiminuuteista lähtien auditoriossa käytiin kiivasta keskustelua puolin ja toisin. Eräs vanha herra jäi mieleen kipakoilla mielipiteillään, johon kyllä vastailtiin vähintään yhtä kiivaasti. Parhaiten mieleen jäi keskustelut muun muassa sienten poimimisesta, johon luennoitsija kertoi tarinaa siitä, kuinka eräät röyhkeät sientenpoimijat olivat menneet hänen siskonsa rappusten pielestä keräilemään tämän kauan vaalimia sieniä. Se pisti miettimään, että mitähän ihmisten päässä välillä liikkuu. Kotopuolesta meillä on vastaavanlaisia kokemuksia röyhkeistä lintubongareista, mutta onneksi näitäkin tapauksia on harvassa.

Joka tapauksessa tuolla reilun kahden tunnin mittaisella luennolla tuli opittua myös uusia ja yllättäviäkin asioita jokamiehenoikeuksista. Luennon jälkeen suuntasimme syömään eväitämme, eli hernekeittoa, leipää ja mehua, ja sen jälkeen lähdimme takaisin koululle päin, kaupan kautta tietenkin.

Perjantaiaamu

Huomennnta :)
Tämä aamu on alkanut sangen mukavasti, en tiedä miksi, olen vain jotenkin erityisen hyvällä tuulella. Aamu on jälleen kaunis ja kirkas, ja ehkä juuri se vaikuttaa iloisuuteeni, ehkä jokin muukin. Joka tapauksessa tämän päivän ohjelmaan kuuluu taideteoksiemme julkaiseminen ja esittely, joka alkaa yhdeksältä. Illan ohjelmaan kuuluukin sitten leipomista ja pitsan tekoa ! Täytyypä myös toivoa, että keli olisi huomenna yhtä loistava kuin tänäänkin niin voisi uskaltautua Rokin kanssa jo tuonne lenkkipoluille ja sitä kautta jälleen opettelemaan uusia reitteä ja painamaan päähän karttaa Evon maista, joita totisesti riittää!

Nyt voisin laitella tänne vielä muutamia kuvia samaiselta järveltä, jota jo aiemmin kuvailin. Nämäkin kuvat laitan, koska tuo kyseinen järvi nyt sattuu olemaan kaunis niin aamulla kuin illallakin. Täytyypä tässä jossain vaiheessa kuvailla noita kahta muutakin järveä ja laitella niistäkin pari kuvaa tänne :)

Tästä on hyvä jatkaa taas seuraavalla kerralla, nyt alkaa velvollisuudet pikkuhiljaa kutsumaan itse kutakin :)

Tilannepäivityksiä täältä mettän keskeltä.. :)

Noniin, täällä taas!
Viikot ovat vain vilisseet silmissä ja Evosta on tullut toinen koti, jonne tulee takaisin aina yhtä mielellään kuin siihen viralliseenkin kotiin :) Tällä hetkellä meillä on meneillään Eksy & Löydä-taideprojektiviikko, joka on kieltämättä hyvin erilainen verrattuna aiempiin. Ei ehkä niin huonossa mielessä, ei ehkä toisaalta niin hyvässäkään, mutta onhan viikko jo kuitenkin puolessa, että kyllä tästä vielä hyvä tulee! :)

Tällä hetkellä fiilikset on ihan korkealla, jos ei oteta huomioon itsepäisesti taustalla vaanivaa nuhaa. Ulkona on ihanan kirkas ja raikas syyskeli, joten lenkkipolut houkuttelisivat itse kutakin kovasti ! Myös Roki ilahtuisi tästä suunnattomasti, jos pääsisi hieman juoksentelemaan, mutta jälleen kerran totean itseni nössöksi ja jätän lenkkipolut väliin, kiitos nenän tukkoisuuden ja väsyneen olon -.- Saattaa tuo väsymys toki valvomisestakin johtua, kun sitäkin on tullut jonkun verran harrastettua tässä kuluneiden viikkojen aikana.. :D

Joka tapauksessa ajattelin ottaa itseäni hieman niskasta kiinni ja yrittää päästä taas siihen kuntoon, mitä olin vielä muutama viikko takaperin. Koulun suhteen odottelen vain sitä "itse toimintaa", eli sitä kun päästään tuonne konehallin puolelle tutustumaan sen antimiin ja sen myötä jo tuonne metsän puolelle ! Tokihan nuo perusteet ovat tärkeitä ja hyvä osata, mutta kieltämättä tuo luokassa nyhjääminen alkaa jo hieman kyllästyttää (kyllä kyllä, on sitä käyty jo metsään tutustumassa sekä mm. marjoja ja sieniä pomimassa). Täytyy vain mennä päivä kerrallaan ja katsoa, mitä tuleman pitää!

Rokikin alkaa jo ensijännityksen jälkeen tottua uuteen toiseen kotiinsa ja on aina innolla lähdössä lenkille, kuten kuvasta voi päätellä.. :)

Marjan keräys/kuvausreissumme aikana löytyi suon laidasta kasteinen hämähäkin verkko, jonka läpi aurinko paistoi kauniisti, mutta valitettavasti puhelimen kamera ei oikein antanut oikeuksiaan tälle kuvalle.

Koulun laiturilta kuvattua järvimaisemaa (jälleen puhelimen kameralla) ja täytyy myöntää, että tämän syksyn kelit ovat olleet hienoja ja lämpimiä !